kahden päivän kiukuttelun tuloksena sain aikaan - toivottavasti - käyttökelpoisen seulan painotöitä varten. Ensin yritin vanhan emulsioni kanssa, se muistutti lähinnä hyvin kankeaa siirappia, eikä millään levinnyt seulan pintaan. Oli siis pakko ottaa käyttöön uudenlainen emulsio, jonka pahus vieköön erehdyksessä ostin. Täytyy sanoa, että emulsio tuntui hyvältä, liukkaalta ja ohuelta, kevyeltä.
No ensimmäinen valotus, en tiedä mikä siihen oikein vaikutti: ehkä se ei ollut tarpeeksi kuiva, ehkä valotusaika oli lyhyt tai vesi liian kauan liian kuumaa tai pesu muuten liian tehokas... koko kuvan yläosa peseytyi pois... eli lopulta pesin koko seulan auki.
Nyt tuolla odottaa minua valotettu seula, jossa on oikein kuvakin. Huomenna aion tehdä koepainatukset ja jos ne onnistuvat, vedän emulsion uusiin seuloihin ja teen samasta sarjasta lisää painovalmiita seuloja... ja eikun painamaan.
Eilen illalla sain muuta aikaan: kokeilin linopainatusta. Vedostin joulukortteja, punaisia sydämiä ja vihreää ympärillä. Pitää vain nuo vedokset liimata johonkin pahviin vielä, niin ekat kortit on valmiina. Melkein innostuin; kun minulla ei noita linovärejä ollut, kaivoin esiin vanhat öljyvärini ja sekoitin haisevaa ihmeöljyä niiden joukkoon ja telasin linolle... onnistuihan se niinkin. Ilmeisesti pitää käyttää tuota mielikuvitusta ja tulee nuo öljyväritkin käytettyä. Hiukan tuo homma haiskahtaa, mutta avasin ikkunan ja pistin tuuletuksen pyörimään, kun aloin tärpätin kanssa pesemään välineitäni.
Päivän opetus lienee se kun aikansa parkuu ja kiroilee, niin kyllä se siitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti