aika, minne se katoaa

Minne katosi kesä/where is summer

ja syksy/  or autumn?

lokakuu olikin pöllökuu/ October was an owl month

Marraskuu / November

Ihan yhtäkkiä  jouluun on vain vähän aikaa

and suddenly it's Christmas time

Ajattelin juhlistaa joulun odotusta  ja ostin oman numeron joka adventtisunnuntaille... mutta

No tulee se joulu kumminkin.

iloiset värit

Voi miten työhuoneeseeni tulikin yhtäkkiä paljon iloista väriä!  

Tilasin   narutoppeja:  mustia ja valkoisia   sekä kokeeksi punaisia ja vihreitä.  Oikein sai nauttia taas painamisesta.  Pienempiin kokoihin S ja M painoin pientä salakuuntelijaa ja  isompiin kokoihin L ja XL pörröistä.

Nyt  odotamme  niitä aurinkoisia lämpimiä päiviä  tai   voihan toppia käyttää  tavallisen T-paidan päällä  ja jos oikein kylmäksi muuttuu niin pistää alle  pitkähihaisen paidan.

Pitää sitä sentään olla olemassa ainakin muutama punainen kissakatsomo-paitakin!

Eli nyt niitä on taas:

 ensin ilman viiksiä

ja sitten  viiksetkin mukana

Aurinkoinen ilta kameran kera , matka jatkuu

Aurinko paistoi, eikä hyttysetkään kamalasti kiusanneet.  Jossakin piilossa  pesällään silkkiuikku  ja  varmaankin nokikana,  nautimme hiljaisuudesta  ja seisoskelemme hiekkatöyräällä.  Joku sinne jättänyt nuotioroskansa,    lasipullon, kertakäyttölaseja ja muuta roskaa... varmaan olleet liian raskaita kantaa.

 Keskellä  lampea uiskenteli  silkkiuikku herra.

ja piilossa ruovikossa  mustakurkku uikku pariskunta.  Näitäkään en ollut ennen "nähnyt".

 Sitten poikkesimme lammaslaitumen läpi lintutornille,  kun nyt kerran ohi olimme ajamassa !

 Joskus aiemmin poikkesin samalla tornilla ja siellä oli useampikin harmaahaikara.. jos olisi nytkin ...  Tornista alas katsoessani tämä uiskenteli kovaa vauhtia:

Toisella rannalla   oli tosiaan  harmaahaikaroita,  ainakin  neljä haikaraa   ja  lauma lehmiä .  Kaikki oli hiukan kaukana  minun kameralleni.

Lokkien lentelyä ja syöksyjä  oli upea seurata  ja  yrittää samaan kuvaan lintu ja heijastus veden pinnasta.

Tässä vaiheessa oli jo tullut ikävä  pitkiä kalsareita !   Collegepusero ja takki onneksi  oli mukana  ja takin taskussa vielä hanskatkin !  Suomen kesäillat ja yöt eivät kovin lämpöisiä ole,  kun seisoo paikallaan.   No seuraavalla kerralla muistaa taas varustautua villapaidoilla ja  muilla sala-aseilla  ;)

Meri, lintuja ja kamera

Torstai-iltana oli  vihdoinkin aika  lähteä  kamerani kanssa ulos.  Aurinko paistoi ja sain ystävänkin, Outin houkuteltua mukaan kohti Meri-Poria.

Eka etappi tietysti oli Kallo,  missä sai antaa tuulen puhaltaa mielen vapaaksi.

Tässä vaiheessa taas huomasin kuinka paljon kaipaan pidempää putkea,  jotta saisi nuo kauempana  olevat kauniit linnut kunnolla näkyviin.   Nämä  valkomustat haahkat tuon kalliokielekkeen takana olivat minulle aivan uusia "näkemiäni" lintuja.  Vähän epäselväksi jäi  nuo etualalla olevat äitilinnut ja pienet tummat möykyt eli pikkupallerot... tuli ikävä toista Outia, joka tuntee kaikki linnut.  Päättelimme, että siinä olisi haahka lastentarha .

Seuraavaksi tuli ikävä  valokuvauksen "opettajia"... tai oikeastaan se ikävä iski varsinaisesti  kotona, kun yömyöhällä siirsin "kuvat"  koneelle ja näin koko katastrofin.  Jostain syystä olin muuttanut kamerani asetuksia ja minulla on nyt koneella harvinaisen "valoisia"  kuvia.

Piipittävä poikue  kipitteli "äitien"  perässä ja äidit motkotti.  Pikkuiset läiskytteli riemulla!

ja sitten tuli maihinnousun aika:

Me jatkoimme matkaa .

istutuksia hyttysten seurana

Kauniiden ja ihanan lämpimien päivien jälkeen on sitten saatu sadetta ja ihan normaalit kesäilmat,  semmoiset villasukkakelit.   Sateen jälkeen hain varastosta talikon,  koska olin päättänyt tehdä pieniä muutostöitä puutarhassa.
Köynnösruusuni Flammentanz on hiukan turhan arka  eli taas jäätynyt mustaksi talven aikana.  Siispä talikko käteen ja kaivamaan... ruusu ei liikahdakaan .  Siirryn seuraavaksi lapion käyttäjäksi  seurauksena vain,että  ritilä,  johon ruusun piti kietoitua ja reunustaa puutarhapöytäni, alkaa uhkaavasti heilua.  Viimein ymmärsin hakea "voimasakset"  ja katkaisen maan ääriin kaivautuneet juuret.

Tyhjään koloon  kiikutin talon  toiselta puolelta ylimääräisen Louise Bugnet  ruusuni.  Kaikki kolme ruusun alkua ovat  oikein hienossa kunnossa.

Nuppujakin on jo näkyvissä.

Sitten oli jo pakko juosta sisälle hakemaan hyttyssuojaa.   Harvinaisen kiukkuisia ja pisteliäitä tänään hyttyset.

Puutarhani on pikkuisen villiintymään päin.  Onneksi nuo useimmat kukat ovat hyviä peittämään kaiken alleen, ettei rikkaruohoille jää tilaa.

Valkoiset hennot arovuokot keinuvat hiljaa reunustaen pionipenkkiä.

grafiikan vedoksia

Olen kerännyt  kissa-aiheisia vedoksiani  yhteen ja hankkinut niihin sopivia paspiksia.  Kummasti ne näyttävät  "hienommilta"  tällä tavalla,  puhumattakaan, että niitä oikein kehystäisi.  Valokuvissani ei värit ole aivan  oikein.

Ensimmäinen kissa-aiheinen grafiikan työni on tämä sininen salakuuntelija.   

Vedoksia "pörröinen "  on  mustana ja tummansinisenä sekä ruskeasävyisenä. 

myös tätä  isompaa  salakuuntelija kuvaa on  paitsi tummansininen myös punaruskea sävyinen vedos

ja sitten tämä viimeisin työni "herääminen"  tai paremminkin räjähtänyt herääminen. Tätä löytyy sininen ja musta versio.   

Minulla on myös joitakin pienempiä  kuvia  (esim  nukkuva kissa  tässä liimattuna korttipahville)

kesä, melkein

Viherpeukaloa kutittaa!  Syksyllä uhkasin hävittää onnenpensaani,  ellei kuki keväällä.  Taas kerran tepsi,  ei vielä koskaan ole pensaani ollut niin täynnä kukkia.

ja tässä vielä lähikuva  ennenkuin kukat aivan haalistuvat auringonpaisteessa.

Onnenpensaan  vierelle olen kerännyt narsisseja   ja joku tulppaanikin jo on aukeamassa

Tänään on ollut ensimmäinen oikein kesäinen päivä.  Minäkin otin polkupyöräni varastosta ja poljin kaupungille. Kovasti tuntui rasittavan jalkoja,  pitänee harrastaa vähän enemmän liikuntaa,   Nyt  illalla voin istua parvekkeella ja kuunnella kun  satakieli konsertoi jokirannassa.  Luonnon ihmeitä.

se on kevät nyt

Ohimennessäni taas piipahdin Sastamalan Kiikan Kiimajärvellä katsomassa olisiko kevät yhtään edennyt.  Koko järvi oli edelleen  lumen ja jään peitossa  ja kaukana toisella rannalla lumessa nukkui kaksi joutsenta,  varmaankin järven joutsenpariskunta.  Aurinko vähän lämmitti järven selkää.   Toinen joutsen nosti päätään ja  jatkoi sitten lepäämistä.

Puurijärvellä,  Mutilahden padon lähellä  tepasteli neljä laulujoutsenta.   Ohi lentävä joutsenpariskunta sai aikaan hirvittävän metelin  paikan varanneilta.  Välienselvittelyä  oli tulossa  kuitenkin  järvelläkin

yksi on liikaa...

ja voittajien on hyvä hieman korottaa ääntään

Ja näin voin todeta, ettei ole selkäytimessäni nämä kameran säädöt eli kaikki kuvat järjestään ylivalottuneita.
Ehkä sitä joskus vahingoista oppii jotain.

Lohdutukseksi  kävelin illalla 9 aikaan tuonne joen rantaan kuuntelemaan ja  hiukan näkemäänkin joutsenten saapumista yöpymispaikalleen.  Meteli oli ihanan valtava...  joutsenia,  sorsia,  veden läiskettä;  laskeutumista ja juoksua veden pinnalla  ja korviahuumaavaa fanfaaria.   Se on kevät nyt!

kevättä ilmassa

Vihdoinkin on ollut kevään tuntua.   Eilen illalla kuulin mustarastaan livertelyä tuolta jokirannasta.  Pihassani lintujen ruokintapaikalla on koko talven vieraillut useampi mustarastas.

Tänään sitten lähdin auringon houkuttelemana pienelle kävelylenkille   ja pysähdyin kuuntelemaan lintua.  Tuijottelin koivun oksiin ja siellä se lintu istui ja soljutteli laulua.  

grafiikkaa

Jo yli vuoden olen yrittänyt  grafiikan harrastustunneillani tehdä kaikkea muuta  kuin kissaa.  Olen jo ajatellut lopettaa koko harrastuksen, kun mikään ei ota "onnistuakseen".
Kun sitten pohjustin uuden kuparilevyn "ihan itte", otin sen mukaan kotiin ja raapustelin siihen juuri heränneen kissan naaman.   Samalla kun vedostelin joutsenet ruohikossa kuvaani ja  hämärää siltakuvaani,  liottelin kissalevyä hapossa.  Otin vielä koevedoksen ja kuinka ollakaan,  kuvassa näytti olevan jotain mikä miellytti omaa silmääni.  Kun sitä siinä tutkailin opettajani kanssa,  hän totesi, että pohjustukseni on epäonnistunut eli siihen on jäänyt aukkoja, joista happo on päässyt kuparilevyyn.

Mutta  kun katselen kuvaani,  se rosoinen tausta kuuluu ehdottomasti siihen... kaiken ei tarvitse aina oikein onnistua.

Juuri hetki sitten herännyt.  

kevät saapuu

Eilen ajelin taas  Sastamalaan  ja päätin poiketa  Kiikan Kiimajärven  uimarannalle katsomaan lumisia maisemia.  Heti noustuani autosta kuulin  outoja ääniä.  Järvellä näkyi yksi pilkkijähahmo, joka ei kuitenkaan ollut äänilähde.  Aikani katseltuani löysin järven vastarannalta  huutelijan:

Tiedän, että järvellä on pesinyt laulujoutsenpariskunta.  Tämä yksinäinen joutsen  oli varmaan tullut katsomaan  lumi/jää tilannetta järvellä ja varmistelemaan omaa reviiriään.  Kun  seurailin lintua,  se nousi  ja alkoi 

ensin tuijottamaan  minua  ja  esitti minulle upeat valkoiset siipensä ja hurjan huutelun.   Hetken verryteltyään se asettui takaisin lepoasentoon.

Nyt tiedän että kevät on tulossa!