Eka etappi tietysti oli Kallo, missä sai antaa tuulen puhaltaa mielen vapaaksi.
Tässä vaiheessa taas huomasin kuinka paljon kaipaan pidempää putkea, jotta saisi nuo kauempana olevat kauniit linnut kunnolla näkyviin. Nämä valkomustat haahkat tuon kalliokielekkeen takana olivat minulle aivan uusia "näkemiäni" lintuja. Vähän epäselväksi jäi nuo etualalla olevat äitilinnut ja pienet tummat möykyt eli pikkupallerot... tuli ikävä toista Outia, joka tuntee kaikki linnut. Päättelimme, että siinä olisi haahka lastentarha .
Seuraavaksi tuli ikävä valokuvauksen "opettajia"... tai oikeastaan se ikävä iski varsinaisesti kotona, kun yömyöhällä siirsin "kuvat" koneelle ja näin koko katastrofin. Jostain syystä olin muuttanut kamerani asetuksia ja minulla on nyt koneella harvinaisen "valoisia" kuvia.
Piipittävä poikue kipitteli "äitien" perässä ja äidit motkotti. Pikkuiset läiskytteli riemulla!
ja sitten tuli maihinnousun aika:
Me jatkoimme matkaa .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti